torstai 28. heinäkuuta 2016

Liljankukka verenpunainen

Ah lilja, lilja, lilja!

Tuo puutarhan kuningatar. Miss Maailma. Kaunotar vailla vertaa.

Joka vuosi liljat jaksavat hämmästyttää kauneudellaan ja lumovoimallaan.

Talvi vei monta upeaa liljaa, mutta muutama jäi jäljellekin. Puutarhani liljaloistoa videoformaatissa löytyy täältä:
Liljankukka verenpunainen

https://www.youtube.com/watch?v=imVo9-3k-IA


tiistai 24. toukokuuta 2016

Mä SYÖN ne kaikki!

Hortoilu on mielestäni aina ollut ihan hourulasta. Voikukka on oikeasti typerä ikuisesti elävä rikkaruoho. Nokkonen on salakavalasti vadelmapuskassa pistävä paskiainen. Vuohenputki on Jumalan asettama vitsaus kaikille puutarhureille.

Mutta kun nykypäivänä niin korostetaan ketteryyttä, niin minähän käänsin kelkkani ja päätin SYÖDÄ kaikki voikukat puutarhastani!

Ensin keräsin pari kourallista kiinteitä nuppuja, joissa oli vasta sisäsyntyisenä haaveena upea keltainen loistokkuus ja värikylläisyys.
Sitten heitin ne paistinpannulle runsaan hyvälaatuisen oliiviöljy kera ja paistoin hetkisen. Jos niitä katsoi läheltä, niin nehän näyttivät ihan Kaakkois-Aasiassa syömiltäni hyönteisiltä. (linkki blogikirjoitukseeni  Eläimellinen päiväretki)
Mutta kun sain ne lautaselleni ja ripautin suolaa päälle, niin avot! Nehän olivatkin herkullisia! Suorastaan makoisia ja täyteläisiä, mukana maan muheva suutuntuma.
Olen nyt kaksi kertaa syönyt voikukkien nuppuja ja kertonut siitä ihan jokaiselle vastaantulijalle ja arvatkaas mitä? Mun puutarhassa on ihan minimaalisesti voikukkia!!! Ne nynnyt! Pelästyivät heti kannibalismiani ja lisääntymistahti heikkeni hetkessä.

Milläs mä nyt herkuttelen???

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Omenankukkien kevätepistola

Joka ikinen alkukevät kuuntelen Tavaramarkkinoiden Kevät-biisiä ja liikutun lähes kyyneliin. Vähän kun aikaa kuluu ja omenapuu alkaa kukkia, liikutun vieläkin enemmän ja ajattelen kaiken elämän katoavaisuutta.
Miksi kukinto on niin lyhyt? Miksi se loppuu, ennen kuin on oikeasti ehtinyt alkaa? Miksi ensimmäiset lehdet kukista ovat jo tippuneet lumena maahan ennen kuin toiset ovat edes avautuneet? Miksi aika ei seisahdu ja kunnioittaen kumarra omenankukkien huumaavaa kauneutta?

Vaikka pysähtyyhän se. Aina silmänräpäykseksi.

Nyt otan lonkerolasini ja menen omenapuun alle katsomaan kukkia ja miettimään elämän tarkoitusta. Luulen, että se on omenankukka.

Puutarhatarinoiden sisarvideo "Omenankukkien kevätepistola" löytyy YouTubesta Puutarhatarinoiden kanavalta https://www.youtube.com/channel/UC21i9SaDeeAE7UE__fu1WKQ. Nähdään siellä!

perjantai 20. toukokuuta 2016

Tervetuloa Tulppaanikävelylle!

Päätin tehdä Puutarhatarinoille videosisaria, sillä joskus kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Ensimmäinen on nimeltään Tulppaanikävelyllä. Siinä esittelen kukkapenkkini nimeltä ja näytän, millaisia monenkirjavia tulppaaneja niissä rehottaa.

Tervetuloa  Tulppaanikävelylle YouTubeen
https://www.youtube.com/channel/UC21i9SaDeeAE7UE__fu1WKQ

Nähdään Tulppaanikävelyllä-videolla!



Paras kompostivinkki

Puutarhan hoito voi keväällä täysmääräisesti alkaa vasta, kun kompostit on tyhjennetty ja täytetty. Aargghhhh, se on viheliäisintä puuhaa! Likaista ja raskasta ja aikaavievää. Koko ajan saa myös pelätä, että hiiri yhtäkkiä pompahtaa vieteriukon tavoin esille kompostiin tekemästään pesästä. Karmivaa!

Kehokin on talvella unohtanut, että puutarhatyöt ovatkin pelkkää kyykkyyn-ylös-alas-kurota -jumppaa ja niinpä hommasta tulee ihan kipeäksi.

Käytän kahta kompostia, joista isompaa täytän koko kesän. Seuraavana keväänä siirrän sisällön pienempään kompostiin tiiviiseen muhintaan, josta se sitä seuraavana keväänä levitetään pensaiden ja puiden juurille.

Paras kompostivinkki tulee tässä:

Puutarhassa pitää aina olla aikaa ja sakset. Viimeistään kun aikoo kumota satsin kompostiin, kannattaisi ottaa sakset kauniiseen käteen ja silputa-leikata-repiä-hajottaa kaikki mahdollisimman pieneksi.

Pienempi yksikkö hajoaa nopsemmin ja ei aikaakaan, kun se uudessa olomuodossaan edesauttaa kasvien jatkuvaa uudestisyntymää.

Pieni on oikeasti kaunista. Kompostissa.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Aika uskoa ja luottaa

Kevät on se aika, jolloin pitää uskoa ja luottaa, vaikka ei näe. Maa on vielä paljasta. Nurmikko on märkää ja kuollutta. Ojassa on lumen jäljiltä vettä ja sammalta. Puut ja pensaat näyttävät ankeilta risukasoilta. Viime vuonna istuttamani patjarikko vaikuttaa täysin menetetyltä tapaukselta.

Sitten ilmestyvät ennusmerkit, nuo uskon vahvistajat. Krookukset ilahduttavat pienen hetken viattomuudellaan ennen kuin ahnaat citykanit popsivat ne parempiin suihin. Tulppaanit työntyvät sentti sentiltä itsepintaisesti maan uumenista. Naapurin talventähdet ovat valloittaneet kukkapenkin ja toisen naapurin scillat heräilevät aamu-unisina ja tuntevat suurta halua oikoa nupussa olevat lehtensä täydelliseen sinisyyteensä.
Jos elämä on ihmisen parasta aikaa, niin olisiko varhainen kevät elämän parasta aikaa? Kevät on kuin positiiviseen elämänasenteeseen hurahtanut elämäntapacouch - sillä erotuksella, että kevääseen voi uskoa täydestä sydämestä. Keväällähän joka päivä elämään avautuu uusia mahdollisuuksia ja ennennäkemättömiä asioita. 

Keväällä ei ole mitään vaikeuksia sanoa menneisyydelle soronoo. Mitäs vanhasta, kun kaikkea uutta on elämä pullollaan! Talventörröttäjät ja muut muistot entisistä vuosista voi ilomielin leikata pois ja ottaa uusi kasvusto avosylin vastaan. 

Keväällä luterilaisuuden ajatus ”Joka aamu on armo uus” on kaikkein helpointa ottaa tosissaan. Aivan kuin runsauden hanat olisi avattu ja autuutta jaettaisiin ihan jokaiselle.

Tervetuloa kevät! Tervetuloa uusi alku joka ikinen päivä!