No onkos tullut kesä

Jouluaaton kunniaksi MarjisXmasCalender syventyy pohtimaan joulua ja puutarhaa, jotka ovat olemukseltaan kuin kaksi marjaa.

Molempia odotetaan kuin kuuta nousevaa, päiviä laskien. Jouluhan alkaa heti Sotckan hullujen päivien jälkeen eli lokakuun puolen välin tienoilta. Ja puutarhaa odotetaan joka ikinen hetki, herkeämättä, jokainen pimeän ikävä talvinen päivä, kun sieltä joutuu olemaan poissa! 

Sekä puutarhana että jouluna saa lahjoja, vaihtelevasti ja yllättävästi. Rahastomainoksia mukaellen edellisen vuoden joululahjat - annetut ja saadut - eivät ole tae tulevasta kehityksestä. Puutarha se vasta oikkuileekin, antaen summanmutikassa hyvää tai huonoa satoa, kukkaloistoa tai vaivaisuutta, erämaan kuivuutta tai loputonta sadetta. Tosin puutarha on lahjojen puolesta antoisampi, sillä siellä on joulu ihan joka päivä. Lahjoja, uutta kasvua, kauneutta ja ihanuutta löytyy joka päivä ihmeteltäväksi.

Kestoltaan puutarha ja joulu eroavat suuresti. Kun joulusta saa nauttia pitkästä viikonlopusta pariin viikkoon, puutarha kestää vajaat puoli vuotta. Tästä näkökulmasta joulu on kertakäyttökulttuurin huipentuma puutarhan edustaessa kestävää kehitystä. Onhan puutarhan lahjatkin yleensä biohajoavia luonnontuotteita, eikä niitä kuskata tänne Etelä-Korean tehtailta, kuten joulun toivelahjoja.

Joulu yrittää kaikkensa ollakseen puutarha. Kuusi tuodaan sisälle, samoin valtava läjä puutarhan kukkia. Puutarhan juurekset pääsevät paraatipaikalle juhlapöytään ja jos säilytystilat ovat olleet kunnossa, omat talviomenat kääritään ohuenohuista papereista tarjolle. 

Sekä joulua että puutarhaa varten huhkitaan. Mutta palkintokin on huikea! Kun joulurauha on julistettu tai nurmikko on leikattu ja reunuksetkin saatu kantattua, on vihdoin aika hengähtää ja nauttia. Katse vaeltelee ympäröivässä kauneudessa ja mieli lepää. Arkihuolesi kaikki heitä, mielesi nuorena nousta suo...

Aikakirjat sekaisin ja maailmanloppukin tulossa

MarjisXmasCalender odottaa ylihuomenna 21.12.2012 tapahtuvaa mayojen ennustamaa maailmanloppua. Sitä ennen puutarhuri voi vain ihmetellä joulukukkien ajantajua.

Miten hyasintti, joka on kaunis toukokuun kukka, onkin yhtäkkiä joulukukka? Ritarinkukka on keskikesän kasveja, mutta ihan sen näköinen on myös joulun ehdoton kuningatar amaryllis, jota tosin saa useamman värisenä ja jopa raidallisena. Tosin ne kuulemma ovat kaksi aivan eri lajiketta, kotoisin jopa eri mantereilta.

Uusi tulokas joulukukkarintamalla on kielo, sekin oikeasti toukokuussa kukkivia. Joulukukaksi kielo on erittäin hyvä valinta, kaunis ja pökerryttävän tuoksuva. Kevätpuutarhan koristava tulppaanikin on nykyisin trendikäs joulukukka, mieluiten punaisena ja valkoisena ja tyylikkäimmillään yksittäin pikkumaljakoissa pitkin pöytää.

Tänä jouluna ekan kerran havaitsin, että myös tulilatva ja syklaami ovat tunkenut itsensä joulukukiksi. Tulilatva on tuotantotaloudellisesti kestävä koko kesän kukka ja herkän kaunis syklaami taasen on syyskukka

Hmmmm, mitähän tästä pitäisi ajatella? Onko maailmassa liian vähän kukkia, kun samoilla kasveilla pitää luonnollisen kukkimissesongin lisäksi olla vielä keinotekoinen joulusesonki? Jos ruokakulttuurissa kaikkein muodikkainta on palata alkuperäiseen täysin sesonginmukaiseen ruokailuun, niin kasveissa ollaan menossa päinvastaiseen suuntaan ja kaikkia kukkia pitää olla tarjolla koko ajan ympäri vuoden. Eli vanhanaikainen mansikoita marraskuussa -ajattelu on nyt kukkamaailman synti.

Mulla ei vielä ole kotona muita joulukukkia kuin tämä aluillaan oleva amaryllis sekä hyasintti, joka on ostettu lähinnä ruukun takia. Mutta vielähän tässä on jouluun aikaa ja tyypilliseen tapaan koko maailma pitää aina saada kaksi kertaa vuodessa valmiiksi: ennen joulua ja ennen juhannusta, tuli maailmanloppu tahi ei.

Avaa porttis puutarhaasi

MarjisXmasCalender keskittyy tänään seksistiseen puutarhametaforaan.

Jotenkin yllättävää on, että puutarha on metafora naisen suvunjatkamiselimille. Tai toisaalta, eiköhän nuo elimet ja niihin liittyvät toiminnot ole kaikkien metaforien isoäitejä?

Itse Ilkka Kanerva tekstaili metaforan kaiken kansan tietoisuuteen viestillään Tuksulle: "Oletko pitänyt puutarhasi kunnossa?". Ehkä Kanerva niin mielellään lykkii tärisevää ruohonleikkuria, että hänelle tuli siitä mieleen analogia muunlaisestakin hyödyllisestä trimmaamisesta.

Tai sitten Kanerva muisteli kultaista 80-lukua, jolloin Tumppi Varonen uikutti radiossa vähän väliä "Tahdon rakastella sinua". Biisissä Tumppi anoi, että "Avaa porttis puutarhaasi / ja mä tulen kuin sade".

Tekstuaalisesti plussaa tulee siitä, että puutarhametaforan ajatuskulkua on viety vielä pidemmällekin. Laulaja tekee tässä  itseään tykö vertaamalla ensin naista puutarhaan ja sitten itseään tuikitarpeelliseen sateeseen. Sillä vaikka kala ei kapaakaan polkupyörää, niin puutarha kyllä kaipaa sitäkin runsaammin sadetta ja sadetta ja sadetta. Eli metaforana ihan toimiva.

Kuunnellaan klassikkobiisi ihan siitä ilosta.

Kaunein harmonia

Kaunein harmonia saa alkunsa riitasoinnusta
                          - Herakleitos

Mikä oikeastaan on riitasointu puutarhassa? Yhteensopimattomat värit? Sekalainen kukkavalikoima? Väärän korkuiset kasvit? 
  
Puutarhassa joka aamu on armo uus. Siellä jos missä voi antaa kaikkien kukkien kukkia ikään, väriin, kansallisuuteen tai rotuun katsomatta!

Kuoleman puutarha

Itsenäisyyspäivän aatoksissa MarjisXmasCal miettii syntyjä syviä eli kuolemaa.

Puutarha marrastaa lumen alla. Kasvit nukkuvat levollisina koomassa välittämättä tuon taivaallista maailman menosta.

Ehkä ne voivat olla niin rauhallisia, kun niillä onkin talvella omat puutarhurit.

Hugo Simbergin taulu esittää kuolemaa sympaattisesti ja helposti lähestyttävästi. Miten kuolema, joka on tuhoaja, kaiken lopettaja, voi hoitaakin puutarhaa ja edistää kasvua? Onko kyse sielunvaelluksesta tai sielun kuolemattomuudesta: vaikka ruumis katoasi, niin sielu on osa iankaikkista maailmankaikkeutta?

Puutarha on erittäin hyvä kuolemavalmentaja. Kukoistusta seuraa kuihtuminen, elämään on sisäänrakennettu kuolema.

Sanotaan, että kuolema on lopullinen vasta sitten, kun muistoakaan ei ole enää jäljellä. Ville-kissani on haudattu syyshortensian alle, eikä puutarhassani mene monta päivää, etten muistaisi sitä pientä lentävää kissaa.

Paras aika istuttaa puu oli kymmenen vuotta sitten. Toiseksi paras aika on nyt.

MarjisXmasCal avautuu entistä kukkeampana! Vähän taas myöhässä, mutta sehän vaan sopii päivän teemaan.

Puutarha yllyttää kahteen vastakkaiseen toimintaan: äkkipäätöksiin ja loputtomaan jossitteluun. Jos istuttaisin tähän sitä ja sitten siirtäisin tuota ja jos sen voisikin muuttaa tänä kesänä ja jos vielä.... Ja ennen kuin huomaakaan, kesä on ohi ja vain jossittelut on jäljellä.

Toinen ääripää on äkkipäätökset. Niihin yleensä päätyykin vahingossa. Taimikaupassa hulluus iskee ja kotiin palaa viiden kassin kanssa. Tai idea tuntuu niin taivahan täydelliseltä, että se on toteutettava suit sait silmänräpäyksessä.

Molemmat tavat ovat yhtä hyödyllisiä. Jos asiat jättää jossitteluksi, niin aika tai ensi kesä tuo tullessaan vieläkin parempia ideoita. Jos asiat toteuttaa heti, ne tulevat tehdyksi ja maailmankaikkeuden energia virtaa vauhdikkaammin.

Päivän epistolaan liittyen muistui vielä mieleen tämä maailmanlopullinen, mutta silti aina yhtä ajankohtainen Juicen Myrkytyksen oireet, jossa kehotetaan istuttamaan se kuuluisa omenapuu:

http://www.youtube.com/watch?v=CPWk1Ni8bbI