Tulppaanikuume

Ikävät säätieteilijät uhkailevat pakkasilla. Onneksi sain viikonloppuna vihoviimeisetkin tulppaanit istutettua maahan, joka vielä pehmeänä mielihyvin otti sipulit syleilyynsä

Oikeasti tulppaanit pitääkin istuttaa viime tingassa, pakkasta hipoen. Silloin kaupoissa on jäljellä mitä kummallisimpia sipulinjämiä, joten kevään tulppaaniloisto on takuulla hämmentävä ja ajatuksia herättävä. Lisäksi sipulit saa vähintään 50 % alennuksella.

Ensi keväänä puutarhastani putkahtaa mm. näitä uusia lajikkeita:

Erityisesti odotan tuota Ice cream -tulppaania. Viime keväänä kummastelin oranssin kerrotun tulppaanin äärellä tulppaanienkin joutumista tulostavoitteiden ja tehokkuuden oravanpyörään. Mutta sehän oli pientä,  ensi keväänä tavoitteita kovennetaan entisestäänkin: Nyt on oltava paitsi kerrottu, myös kaksivärinen!

Odotan pelolla ja jännityksellä, mihin tulppaanien jalostus vielä pystyy.

Isänpäivä ja mukulat ne yhteen soppii...

... kohta ne laitetaan yhteissoppaan!

Maa-artisokka on komea kasvi, korkealle kurottava keltainen kukkameri. Ihan noviisina maa-artisokkaviljenlijä kyselin naapureilta, että koskas ne mukulat oikein kaivetaan ja keitetään sopaksi. Yksi sanoi, että silloin kun kukinto on loistavimmillaan. Mutta Marita Mustikkatieltä sanoi, että e-hei, ne kuuluu kerätä vasta marraskuussa ja tehdä niistä isänpäiväksi keittoa.

Sadon määrä oli ihan kiitettävä, vajaat kaksi kiloa.

Sitten vain sanoista soppakauhan varteen. Joltakulta sain vinkin, että mukulat kannattaa pesun jälkeen laittaa kiehuvaan veteen ja sitten vasta kuoria. Hui kuinka huono vinkki! Kuoriminen oli vieläkin vaikeampaa pehmenneistä mukuloista. Eli opinpahan seuraavaa kertaa varten, että työn teolla kirkkaimman kruunun saa ja otsasi hiessä sinun on maa-artisokkasi kuoriminen. 

Resepti oli mitä helpoin: omia maa-artisokkia, omia perunoita, omia sipuleita ja omaa valkosipulia. Ja kaupassakin piti käydä hakemassa kuohukermaa ja sherryä.

Lopputulos oli aivan taivaallisen pyörryttävän täyteläinen keitto! Niin pehmeä ja suussa sulava ja makuhermoja hellivä! Maustelitaniassa mainittiin muskottipähkinä, jonka onnekseni unohdin ottaa Marjiksesta mukaani, sillä jos keitto olisi ollut vielä piirunkin ihanampaa, olisin jo perustamassa maa-artisokkaravintolaa.

Luulen, että eilen olin todisatamassa uuden isänpäivän traditiokausiherkun syntymistä.

Wiher-lehtikasa-Winkki

Viimeisten syystöiden lomassa ehtii vielä MWWW eli Minnan Werraton-Wiher-Winkki tulla julki. Aiheena autumn leaves, syyslehdet.

Joskus kummastelen, miten ihmeessä muut pääsevät lehdistä eroon. Minulla on syksyllä komposti ääriään myöten täynnä, joten sinne ei yhtään lehdykäistä enää voi tunkea, vaikka ne kaikki käyttäisivät Rexonaa.

Joskus olen kaivanut maahan kuopan ja tunkenut lehdet sinne. Joskus myös monikäyttöien perunamaakin on saanut uumeniinsa syksyn lehtiä ja kun keväällä olen kääntänyt peltoa, on lehdet tehokkaasti maatuneet ja siellä on vain rippeitä jäljellä.

Joskus olen jopa jättänyt lehdet nurmikolle, kun on tullut yhtäkkinen pysyvä talvi, enkä ole kiireitläni ehtinyt haravoida lehtiä. Mutta se ei ole yhtikäs hyvä juttu se. Nimittäin nurtsi ei tykkää moisesta ja kevätkunnostus on työläämpää. Sitäpaitsi pudonneissa lehdissä ei ole edes yhtään ravinteita jäljellä, joten silläkään ei voi perustella lehtimaton jättämistä nurmikolle (näin kuulin puutarhaopissa HAMKissa).

Viime vuonna vihdoin sen keksin:

Haravoin lehdet puiden juurelle kasoiksi ja jätän siihen. Talvella kasa mystisesti vajoaa ja vajoaa ja vajoaa ja kun on kevättöiden aika, voi parit jäljelle jääneet lehdykät kerätä uuden kompostin pohjalle.

Voihan tuosta olla jotain hyötyä puullekin, kun sen juurilla on lämmittävä lehtikerros. Ja kukkasipulitkin saa uinua lehtipeitteen alla. 

Werraton-hautaus-Winkki

Mikäs sopisikaan näin lenseän lämpöisen Pyhäinpäivän ja Halloweenin läheisyyteen paremmin kuin Werraton-hautaus-Winkki. Sillä tämäkin haudattava yksilö tulee nousemaan haudastaan ja heräämään uudelleen eloon. Onko se vampyyri, onko se zombie, onko se Buffy- - - eeiiiii, sehän on Runkoruusu!

Ostin keväällä äitienpäivän aikoihin halpismallisen runkoruusun lähimmästä K-Raudasta ja kerrassaan kaunis Rosa Royal White kukkikin patiolla ahkerasti koko kesän.

Ikävä kyllä ruusu ei ihan tuollaisenaan millään selviä talven yli. Säästäväisenä ja ekologisena ihmisenä en halunnut heittää ruusua kompostiin - eikä se sinne edes olisi mahtunutkaan. Joten nyt oli otettava käyttöön Marjiksen saunassa Aililta kuultu Werraton-hautaus-Winkki:

Syksyllä runkoruusu poistetaan ruukusta ja haudataan perunamaahan pötköttömään talven yli.

Joten ei sitten muuta kuin winkeistä tekoihin: Maasta sinä olet tullut, maaksi pitää sinun jälleen tuleman. Puutarhurisi Minna on sinut aurinkoisena keväisenä päivänä pitkästä unesta herättävä ja istuttava vehreille niityille - tai no ainakin ruukkuun patiolle -  ja sinä olet taas saava koko seuraavan kesän mittaisen elämän täynnä ihastuttavaa kukkaloistoa!