Puutarha-aakkoset ovat
edenneet kohtaan W niin kuin WOW, tai suomeksi wau tai pelkkä vau. Eli johonkin
sykähdyttävään, pysäyttävään, henkeäsalpaavaan.
Onko puutarha WOW? Se on ehdottomasti WOW kun omenapuut hehkuvat kuin kalpeat ylioppilaat
tulevaisuutensa kynnyksellä. Tai kun aamulla huomaa, että ensimmäinen
vaaleanpunainen pioni on levähdyttänyt kaikki lehtensä levälleen. Tai kun
karvainen unikkopallukka arvailee aukaistako itsensä kokonaan tälle mädälle
maailmalle vai jäisikö sittenkin umppuunsa ja pitäisi koko kauneutensa
itsellään.
Versaillesin puutarha on
ehdottomasti WOW. Isän ja äidin puutarha kotona Alavudella on kiistämättä WOW.
Joskus jopa Stockan puutarhaosasto onnistuu yllättämään.
Ehkä puutarha kuitenkin
enemmän on turvallista ja perinteistä old schoolia. Tuttua. Puutarha on jatkuva
olotila, yhtäaikaa lepopaikka ja jatkuvan ahkeruuden ahjo.
Ohikiihdyttävät
WOW-tuokiot tuovat lisäsykähdystä. WOW-hetken yllättäessä voi
vetää syvään henkeen kauneutta ja tallentaa se kaikilla aisteilla. Hetki menee
ohi nopeammin kuin haluaisikaan – nousuhumalakaan ei säily, flow ei ole ikuista
eikä rakastumisen huumakaan kestä kuin tieteellisesti lasketun ajan.
WOW on häivähdys ja sen salaisuus on täysi läsnäolo (vinkiksi vaan kaikille, jotka pettyivät Helsingin uponneeseen WOW-arkkitehtuuri-Guggenheim-hankkeeseen).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti