Puutarha-aakkosissa ollaan edetty jo ännään asti ja sehän ei puutarha-kontekstissa voi olla mitään muuta kuin NYT.
Puutarhassa on aina NYT tai sitten ollaan tulevaisuudessa. Joka mennyttä muistaa, sitä vadelmanoksatikulla silmään!
Puutarhassa kaikki kasvaa, kehittyy, muuttaa muotoaan. Jos kasvuaikana päivänkin on poissa, ei voi ymmärtää, koska on ollut se salaperäinen NYT, kun kaikki uusi kasvusto, nuput, versot ja ties mitkä ovat ilmestyneet kasveihin. Kukan puhkeamista ei näe koskaan. Haaveeni onkin joskus viettää koko yö stalkkaamalla puhkeamaisillaan olevaa kukkaa.
”Paras hetki istuttaa omenapuu oli 20 v. sitten. Toiseksi paras hetki on nyt.” Luin sanonnan kesällä ja se taitaa olla aika totta. NYT voi tehdä monia asioita, jotka vaikuttavat nyt heti ja tulevaisuudessa. Miksi odottaa tulevaisuuteen kun voi toimia jo nyt? Ja onko tulevaisuutta edes olemassa, kun koko ajan on nyt???
Puutarhan aika on yhtä aikaa lineaarista ja syklistä. Kevään neitseellinen kasvu on ainutkertaista ja yksilöllistä. Lineaarisesti ajatellen puutarhassa kaikki kasvu tapahtuu once in the lifetime. Kuitenkin vuoden päästä tulee taas uusi kevät ja kasvu toistuu. Ei samanlaisena, mutta samat vaiheet läpikäyden.
Puutarhasta voi siis nauttia samalla kertaa sekä täysin ainutlaatuisena että toistuvana kokemuksena. Esimerkiksi liljat ovat yllättävän upeita ja ihania – joka kesä.
Mitä puutarhajuttuja kannattaisi ajatella lineaarisesti ja mitä syklisesti? Ruohonleikkuu on toistuvuudessaan puuduttavan tylsää. Voisiko siinä kokeilla jotakin ainutkertaisuuden asennetta: nyt leikkaan tällä lailla, onpas jännittävä reitti, ai täällä maasto vierii näin, mihin tyyrään seuraavaksi…
Meditaatiossa ja mindfulnessissa keskitytään NYT-hetkeen. Puutarhassa se onnistuu, kun NYT kasvaa, kukkii, lemuaa ja rönsyää ympärillä ylenpalttisesti koko ajan.
Puutarhassa on aina NYT tai sitten ollaan tulevaisuudessa. Joka mennyttä muistaa, sitä vadelmanoksatikulla silmään!
Puutarhassa kaikki kasvaa, kehittyy, muuttaa muotoaan. Jos kasvuaikana päivänkin on poissa, ei voi ymmärtää, koska on ollut se salaperäinen NYT, kun kaikki uusi kasvusto, nuput, versot ja ties mitkä ovat ilmestyneet kasveihin. Kukan puhkeamista ei näe koskaan. Haaveeni onkin joskus viettää koko yö stalkkaamalla puhkeamaisillaan olevaa kukkaa.
”Paras hetki istuttaa omenapuu oli 20 v. sitten. Toiseksi paras hetki on nyt.” Luin sanonnan kesällä ja se taitaa olla aika totta. NYT voi tehdä monia asioita, jotka vaikuttavat nyt heti ja tulevaisuudessa. Miksi odottaa tulevaisuuteen kun voi toimia jo nyt? Ja onko tulevaisuutta edes olemassa, kun koko ajan on nyt???
Puutarhan aika on yhtä aikaa lineaarista ja syklistä. Kevään neitseellinen kasvu on ainutkertaista ja yksilöllistä. Lineaarisesti ajatellen puutarhassa kaikki kasvu tapahtuu once in the lifetime. Kuitenkin vuoden päästä tulee taas uusi kevät ja kasvu toistuu. Ei samanlaisena, mutta samat vaiheet läpikäyden.
Puutarhasta voi siis nauttia samalla kertaa sekä täysin ainutlaatuisena että toistuvana kokemuksena. Esimerkiksi liljat ovat yllättävän upeita ja ihania – joka kesä.
Mitä puutarhajuttuja kannattaisi ajatella lineaarisesti ja mitä syklisesti? Ruohonleikkuu on toistuvuudessaan puuduttavan tylsää. Voisiko siinä kokeilla jotakin ainutkertaisuuden asennetta: nyt leikkaan tällä lailla, onpas jännittävä reitti, ai täällä maasto vierii näin, mihin tyyrään seuraavaksi…
Meditaatiossa ja mindfulnessissa keskitytään NYT-hetkeen. Puutarhassa se onnistuu, kun NYT kasvaa, kukkii, lemuaa ja rönsyää ympärillä ylenpalttisesti koko ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti